"Sitä juutasta!" murahdin.
"En tarkannut", sanoi hän.
"Mitäs muutakaan, sanoin; presidentillä on silmät päässä, kuten toisillakin."
Signorina hymyili taas, mutta jatkoi sitten niinkuin en olisi mitään sanonut:
"Toiselta puolen en voi salata itseltäni, että monet hänen toimenpiteensä eivät ole viisaita."
Sanoin, että minä en ollut koskaan kyennyt sitä salaamaan itseltäni.
"Eversti on tietysti samaa mieltä", pitkitti hän. "Esimerkiksi valtiovelkaan nähden. Teidän pankillanne lienee siinä etuja valvottavana?"
Tämä ei ollut mikään salaisuus, joten vastasin:
"On kyllä, melkoisia."
"Ja teillä itsellänne?" kysyi hän hiljaa.