"Näytänpä heti", virkoin innoissani.
"Kiitos, ei juuri nyt", esteli hän, mitään hätäännystä ilmaisematta, sillä hän tiesi olevansa turvassa minun seurassani. Sitten virkkoi hän äkkiä:
"Oletteko perustuslaillinen vai vapaamielinen, mr. Martin?"
Minun on selitettävä, että tavanomaisessa kilpajuoksussa ensinmainitusta nimityksestä oli Presidentin puolue päätynyt ensimäisenä perille, ja everstin joukkio (kuten sitä yksityisesti määrittelin) oli saanut tyytyä jälellejääneeseen valittavaan. Kumpaisellakaan nimityksellä ei ollut mitään todellista merkitystä.
"Rupeammeko puhumaan politiikkaa?" kysäisin moittivasti.
"Kyllä, hiukan; jouduimmehan umpikujaan äskeisessä puheenaiheessamme.
Sanokaa."
"Kumpaan puolueeseen te itse kuulutte, signorina?"
Halusin todellakin tietää; sama kysymys oli jännittänyt monen muun mieltä.
Hän ajatteli hetkisen ja lausui sitten:
"Pidän suuressa arvossa presidenttiä. Hän on ollut kovin hyvä minulle, osoittanut todellista hellyyttä."