"Kyllä", vastasi hän, "keskimäärin 75 sentillä viiden dollarin osuutta kohti."
"Ja paljoonko nousee saatavanne nimellisarvo nykyisin?"
"Kolmeensataantuhanteen dollariin", vastasi hän lyhyesti.
"Nyt ymmärrän teidän harrastuksenne asiassa. Mutta te, signorina?"
Hän näytti olevan hiukan hämillään, mutta puhkesi sitten puhumaan:
"Voin kertoa teille. Suostuessani jäämään tänne antoi hän" (tiesimme ketä hän tarkoitti) "minulle satatuhatta dollaria. Ja minulle oli ennestään kertynyt viidenkymmenen tuhannen dollarin vaiheille, jotka olin —"
"Jotka olitte säästänyt palkastanne primadonnana", tokaisi eversti.
"Sillä ei ole väliäkään", lausui signorina punastuen, "minulla vain oli säästöjä. Ja mitä tekikään hän? Hän houkutteli minut sijoittamaan koko summan — kaikki 150,000 — tuohon kamalaan lainajuttuunsa. Oh, eikö se ollut halpamaista, mr. Martin?"
Presidentti oli tosiaankin tässä yhdistänyt liikeasiat ja huvittelun.
"Häpeällistä!" huudahdin minä.