Ei olisi ollut kohteliasta lausua kummastustani Jonesin yksinkertaisuudesta sellaisen uskotun valitsemisessa, joten en virkkanut mitään.
"Niin", jatkoi presidentti, "pankkinne on äskettäin myynyt täkäläisiä kiinteimistöjään, mikä valitettavasti osoittanee puutteellista luottamusta minun hallintojärjestelmääni, ja noiden toimenpiteiden tuloksena on teillä tällähaavaa 300,000 dollaria pankkinne kassakaapissa. No niin — pyydän, älkää keskeyttäkö minua, — puuhakkaan elämän kokemus on opettanut minulle, että liike-elämässä maine ja kunto arvostellaan tuloksista eikä menetelmistä. Teidän johtokuntanne on ennakkoluuloinen minua ja hallitustani kohtaan. Teillä on parempi tilaisuus päätellä asioista, joten ette saata olla samaa mieltä. Palvelette isännistöänne parhaiten tekemällä mitä he itse eivät älyä ja rohkene tehdä. Ehdotan, että otatte vastuullenne tuon rahasumman lainaamisen minulle. Siitä toimenpiteestä koituu pankillenne hyötyä. Ja teidänkin hyödyksenne se kääntyy", lisäsi hän hitaasti.
Asia alkoi valjeta. Mutta siinä oli vaikeuksia.
"Mitä sanoisin sitten päämiehilleni?" kysäisin.
"Teette tavanmukaiset tilit sijoituksista ja saatavista — kiinnityksistä — takuulainoista — mutta sen te osaatte paremmin kuin minä."
"Väärät tilit, tarkoittaa teidän ylhäisyytenne?"
"Epäilemättä ne tulevat muodollisesti epätäsmällisiä", myönsi presidentti.
"Entä jos kysytään todistuksia?"
"Se on sen ajan murhe."
"Olette jonkun verran kummastuttanut minua", sir, virkoin, "mutta olen hyvin halukas palvelemaan ja edistämään Aureatan vaurastumista. Johtuu kuitenkin mieleeni kaksi seikkaa. Ensiksi, miten voin olla varma korkojen saamisesta? Ne minun täytyy saada."