Avattuna se tarjosi katseillemme kultakaivoksen! Siinä oli rahassa ja arvopapereissa puoli miljoonaa dollaria!
Katsahdimme toisiimme hymyillen. "Murheellinen paljastus", huomautin minä.
"Sitä vanhaa kettua!" sanoi eversti.
Eipä ihme, että satamatyöt alkuasteellaan osoittautuivat tuottamattomiksi. Presidentin oli täytynyt pidättää niitä hyvin alkeellisella asteella.
"Mitä te siellä puuhaattekaan, hyvät ihmiset?" huusi Carr.
"Selvää murtovarkautta, veikkonen", vastasin minä, "ja saalis on jo kynsissämme".
"Mitä nyt aiotte tehdä?" kysyin sitten everstiltä.
"Senhän arvaattekin, mr. Martin", ehätti Signorina. "Hän antaa teille rahanne ja jakaa loput uskollisen ystävänsä Christina Nugentin kanssa."
"Niinpä kai", virkkoi eversti. "Mutta mielestäni te, mr. Martin, vedätte tässä aimo apajan."
"Hyvä eversti", huomautin minä, "kauppa on kauppa, ja mitäpä olisitte voinut ilman minun rahojani?"