Eversti ei sanonut enää mitään, vaan ojensi minulle rahat, mikä minusta olikin paljoa mieluisampaa. Otin nuo 320,000 dollaria lausuen:
"Nyt voin rehellisenä miehenä katsoa maailmaa silmiin."
Signorina nauroi.
"Minä iloitsen etupäässä Jones-paran tähden", sanoi hän. "Se kirvoittaa kuorman hänen sydämeltään."
Eversti jakoi jäännöksen kahtia, työntäen toisen kasan signorinalle.
Tämä otti sen iloisesti ja virkkoi:
"Nyt käytänkin puolet velakkeistani käherryspapereiksi, ja toivoakseni teidän miksi sitä sanottekaan? — väliaikainen hallituksenne lunastaa loputkin. Muistattehan huvilan?"
"Sen kyllä pian saatte", vastasi eversti kärsimättömästi. "Te kaksi ette näy luulevan mitään muuta tekemistä jääneenkään kuin korvauksenne' turvaamisen Unohdatte että meidän on varmennettava asemamme."
"Aivan oikein. Everstin hallitusta on tuettava", lausuin minä.
Signorina ei oivaltanut viittaustani. Hän haukotteli ja sanoi:
"No niin, minä siis lähden. Saatte luottaa uskollisuuteeni, teidän ylhäisyytenne."