»Niin kyllä, tavallani lähden metsästämään; minä aion ajaa Michaelin ulos hänen pesästään.»
Rakastettuni kävi kovin kalpeaksi.
»Joko näet, oma aarteeni, etten ole vallan niin vetelä sulhanen kuin miksi minua luulit? Enkä minä muuten siellä kauan viivykään.»
»Tottahan kirjoitat minulle ahkerasti, Rudolf?»
Minä tunsin itseni heikoksi; mutta sittenkään en kyennyt sanomaan sanaakaan, joka olisi voinut herättää hänen epäluuloaan.
»Minä lähetän sinulle sydämeni ja ajatukseni jok'ikinen päivä», sanoin.
»Ja ethän tahdo antautua mihinkään vaaraan?»
»En, jollei tule pakkoa.»
»Milloin sinä palaat? Ah — kuinka kauan se kestääkään?»
»Milloinka palaan?» toistin, kun en kyennyt siihenkään vastaamaan.