Se oli Rupert Hentzaun ääni. Seuraavassa tuokiossa pamahti laukaus.
Meidän miehemme olivat iskeneet yhteen ratsastajani kanssa. Minä lähdin juoksemaan sinnepäin, Sapt ja Fritz kintereilläni.
»Miekat esiin!» kuului Rupert jälleen huutavan ja heti perästä seuraava ähkynä kertoi, että hän oli jo täydessä toimessa.
»Nyt minä olen poissa pelistä!» kuului joku kirkaisevan. »Niitä konnia on kaksi yhtä vastaan. Pelasta nahkasi, Rupert.»
Minä juoksin minkä sääristä pääsin, heiluttaen kalikkaa kädessäni.
Äkkiä tulla törmäsi hevonen vastaasi. Sen selässä istuva mies oli kääntynyt katsomaan taaksensa.
»Joko sinustakin tuli kuitti, Krafstein?» hän huusi. Vastausta ei kuulunut.
Minä ryntäsin hevosen suupieliin.
Ratsastaja oli Rupert Hentzau.
»Vihdoinkin!» karjaisin.