Hän ei sanonut sen enempää; mutta minä voin huomata hänen tirkistelevän katseensa seuraavan minua, kunnes ovi sulkeutui jälkeeni. Veitikkamainen saattajani vilkaisi olkansa yli noustessaan portaita ylös ja sanoi: »Johann ei voi kärsiä ihmisiä, joilla on sellainen tukanväri kuin teillä on.»

»Hän pitää arvatenkin teidän tukkaanne kaikkein kauneimpana», arvelin:

»Minä tarkoitin, ettei hän voi sietää miehiä, joilla on sellainen tukka», sanoi hän ja katsahti minuun hienosestaan kiemaillen.

»Mitäpä merkitystä miesten tukanvärillä voi ollakaan?» virkoin ja tartuin kynttilänjalkaan.

»Onpahan vain — minä pidän teidän tukkanne väristä. Se on oikeata
Elphbergin punaista!»

»Miehelle hänen tukkansa väri merkitsee aivan yhtä vähän kuin tytölle — tämä!» — Ja minä annoin hänelle jotakin, jolla ei ollut paljonkaan arvoa.

»Jumala suokoon, että keittiönovi olisi ollut kiinni!» huoahti tyttö.

»Amen!» sanoin ja erosin hänestä.

Mutta nyt minä tiedän kokemuksestani, ettei miehen tukanväri suinkaan ole aina vallan mitätön asia.

KOLMAS LUKU.