»Niin — kukapa voi sanoa, missä kuningas nyt on!»
»Joutukaamme lähtemään!» sanoin minä.
Mutta hän jäi istumaan. Sitten hän odottamatta purskahti tavalliseen hirnuvaan nauruunsa.
»Olemme me totta vie pahasti ryskytelleet mustan Mikon hermoja!»
»Lähtekää nyt!» toistin kärsimättömästä.
»Ja me aiomme ryskytellä niitä vielä pahemminkin», hän lisäsi; ja hänen ryppyisille, ahavoituneille kasvoilleen nousi hauska hymy, kun hän pureksi harmaitten viiksiensä päitä. »Aivan niin, hyvä ystävä, me palaamme Strelsauhun. Kuningas on jälleen huomenaamulla pääkaupungissaan.»
»Kuningas?»
»Niin juuri — kruunattu kuningas!»
»Te olette hullu!» puuskahdin.
»Jos palaamme sinne ja kerromme, minkä kepposen olemme valtakunnalle tehneet, niin mitä silloin maksatte meidän kaikkien hengestä?»