Rouva valmistaa kiireesti soodapaketin ja katoaa sitten pimeästä ovesta ulos.
Millainen suloinen hedelmä! virkkaa tohtori silmäänsä vilkuttaen. Sellaista ananasta ette löydä edes Madeiran saarelta. Vai mitä luulette, Obtesov? Mutta — kuuletteko kuorsausta? Herra apteekkari itse siellä suvaitsee levätä.
Pian rouva palaa takaisin ja laskee kauppapöydälle viisi pulloa. Hän on juuri käynyt kellarissa ja on sentähden liikunnosta lämmennyt punaiseksi.
— Sht… hiljaa! virkkaa Obtesov, kun rouva pullot avattuaan pudottaa korkkiruuvin. Älkää kolistelko noin kovasti, muuten herätätte miehenne.
— No mitäs sitten, jos herätänkin?
— Hän nukkuu niin makeasti… näkee teidät unissa… Terveydeksenne!
— Ja sitä paitsi, huomauttaa tohtori matalalla äänellään, röyhdellen seltteriä juotuaan, nuo aviomiehet ovat niin ikävää väkeä, että hyvin tekisivät, jos aina nukkuisivat. Oi, olisipa tämän vetosen mausteeksi vähäsen punaviiniä!
— Kaikkea te keksittekin! nauraa rouva.
— Se olisi oivallista! Ikävä kyllä, apteekeissa ei myydä väkijuomia. Mutta… täytyyhän teidän myydä viiniä lääkkeeksi. Onko teillä vinum gallicum rubrumia?
— On.