Rouva ottaa hätäilemättä rasian hyllyltä ja alkaa punnita. Ostajat eivät hetkeksikään hellitä katsettaan hänen selästään; tohtori tirkistelee silmillään kuin kylläinen kollikissa, mutta luutnantti on vallan vakavan näköinen.
— Ensi kertaa näen naisen myövän apteekissa, sanoo tohtori.
— Eihän siinä ole mitään erinomaista… vastaa rouva katsellen salavihkaa Obtesovin punaisia poskia. Miehelläni ei ole apulaista; sentähden minä autan häntä.
— Vai niin, vai niin… Onpa teillä sievonen apteekki! Kuinka paljon täällä on kaikenmoisia pulloja ja rasioita! Ettekö te pelkää liikuskellessanne noitten myrkkypullojen seassa? Huh!
Rouva laittaa paketin ja antaa sen tohtorille. Obtesov antaa rouvalle viidentoista kopeekan rahan. Seuraa hetken vaitiolo… Miehet katselevat toisiaan, astuvat ovea kohti ja katselevat taas.
— Antakaa vielä kymmenellä kopeekalla soodaa! sanoo tohtori.
Laiskasti ja veltosti liikkuen rouva ojentaa kätensä hyllyä kohti.
— Eiköhän täällä apteekissa ole jotakin sellaista… jupisee Obtesov näpähdytellen sormillaan, sellaista… tuota noin… elävöittävää nestettä… vaikka seltterivettä… Niin, onko teillä seltterivettä?
— On, vastaa rouva.
— Mainiota! Te ette ole nainen, vaan hyvä haltiatar! Antakaahan sitä meille pari kolme pulloa.