ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
Puutarha. Näkyy osa rakennusta terasseineen. Puistokäytävällä vanhan poppelin juurella pöytä teekaluineen. Penkkejä ja tuoleja; eräällä tuolilla kitara. Vähän matkan päässä pöydästä keinu. — Kello käy kolmatta päivällä. Synkkä ilma.
MARINA (pöhöttynyt, jäykkäliikkeinen vanha nainen, istuu teekeittiön ääressä, kutoo sukkaa) ja ASTROV (kävelee edestakaisin vieressä).
MARINA (Kaataa teetä lasiin). Ole hyvä.
ASTROV (Tarttuu vastahakoisesti lasiin). Ei oikein haluta.
MARINA. Kenties ottaisit pienen viinaryypyn?
ASTROV. En. En juo viinaa joka päivä. Sitäpaitsi nyt on tukehduttavan kuuma (paussi). Marina, montako vuotta siitä on, kun me tutustuimme toisiimme?
MARINA (Miettien). Montako? Kunpa muistaisin… Sinä saavuit tänne, näille seuduin… kuinka olikaan?… siihen aikaan, kun Veera Petrovna, Sonjan äiti oli vielä elossa. Kävit meillä usein hänen luonaan parina talvena… Siitä on nyt noin yksitoista vuotta (Miettien). Mutta voi olla jo enemmänkin…
ASTROV. Olenko minä paljon muuttunut niistä päivin?
MARINA. Hyvin paljon. Siihen aikaan sinä olit nuori ja kaunis, mutta nyt olet vanhettunut. Ja kauneutesikin on jo mennyttä lisäksi — olet ruvennut vähän ryypiskelemään.