SONJA (Nauraa, peittäen kasvonsa). Minä olen niin onnellinen… niin onnellinen!
HELENA ANDREJEVNA. Mieleni tekee soittaa… Tahtoisin soittaa nyt jotakin.
SONJA. Soita vaan. (Syleilee häntä). Minä en saa unta… Soita!
HELENA ANDREJEVNA. Heti paikalla. Isäsi ei nuku. Kun hän on sairas, niin musiikki ärsyttää häntä. Mene kysymään häneltä. Jos hänellä ei ole mitään sitä vastaan, niin soitan. Mene.
SONJA. Paikalla. (Menee).
(Puutarhassa kolkuttaa vartija).
HELENA ANDREJEVNA. En ole soittanut moneen aikaan. Tahdon soittaa ja itkeä, itkeä niinkuin hupakko (Ikkunasta). Sinäkö siellä kolkutat, Joachim?
VARTIJAN ÄÄNI. Minä!
HELENA ANDREJEVNA. Älä kolkuta, herra ei ole terve.
VARTIJAN ÄÄNI. Heti menen pois! (viheltää). Hoi, te, Halli ja Virkku,
Halli seh!