SONJA. Sano minulle omantuntosi mukaan, ystävänä… Oletko onnellinen?
HELENA ANDREJEVNA. En.
SONJA. Arvasinhan minä. Vielä kysymys. Sano suoraan, tahtoisitko itsellesi nuoren miehen?
HELENA ANDREJEVNA. Millainen pikkuhupakko sinä olet. Tietysti tahtoisin
(Nauraa). No, kysy vielä jotakin, kysy!
SONJA. Pidätkö sinä tohtorista?
HELENA ANDREJEVNA. Kyllä, hyvin paljon.
SONJA (Nauraa). Minä näytän kai hyvin tyhmältä eikö totta? Hän on poissa, mutta minä kuulen hänen äänensä ja hänen askeleensa, ja jos katson pimeään ikkunaan, niin olen näkevinäni siinä hänen kuvansa. Anna minun puhua suuni puhtaaksi… Mutta en voi puhua ääneen, minua hävettää. Mennään minun kamariini, siellä voimme rauhassa puhella. Näytänkö minä sinusta tyhmältä? Tunnusta suoraan… Puhu minulle jotakin hänestä.
HELENA ANDREJEVNA. Mitä sitten?
SONJA. Hän on viisas… Hän osaa kaikki, hän pystyy kaikkeen… Hän parantaa tauteja ja istuttaa metsiä…
HELENA ANDREJEVNA. Mitä metsistä ja lääketaidosta… Rakkaani, käsitäthän, hän on kyky! Tiedätkö, mitä on kyky? Rohkeutta, itsenäisiä ajatuksia, suurisuuntaisuutta ja lentoa… Hän istuttaa puuntaimen ja harkitsee, mitä siitä on tuleva tuhannen vuoden päästä, hänelle jo hämärtää ihmiskunnan onnellisuus. Semmoiset ihmiset ovat harvinaisia, heitä ei voi olla rakastamatta… Hän juo ja on usein raaka, — mutta mitä se haittaa? Kyvykäs mies Venäjällä ei voi pysyä puhtaana. Ajatteleppas itse, minkälaista on tuon tohtorin elämä! Pohjatonta lokaa teillä, pakkasia, lymypyryjä, hirveän pitkiä taipaleita, kansa raakaa, villiä, ylt'ympäri puutetta ja sairautta — ken sellaisissa oloissa raataa ja ponnistelee päivät päästänsä, hänen on vaikea 40 vuoden iässä pysyä puhtaana ja raittiina… (Suutelee häntä). Sydämestäni toivon sinulle hyvää, sinä ansaitset onnea… (Nousee seisoalleen). Mutta minä olen vain jäykkä sivuhenkilö… Musiikkiopistossa, mieheni kodissa, kaikissa romaaneissa — sanalla sanoen, kaikkialla olen ollut vain sivuhenkilö. Oikeastaan, jos asiata ajattelen, niin olen hyvin, hyvin onneton! (Kävelee suuresti liikutettuna näyttämöllä). Minulla ei ole onnea tässä elämässä. Ei ole! Mitä naurat!