HELENA ANDREJEVNA. Suoraan sanoen, ajatukseni olivat toisaalla. Suokaa anteeksi. Minun täytyy teitä vähän kuulustella, minua kiusoittaa, enkä tiedä, miten alkaa.
ASTROV. Kuulustella?
HELENA ANDREJEVNA. Niin, kuulustella, mutta… se on jotenkin viatonta laatua. Istukaamme! (Istuvat). Asia koskee erästä nuorta ihmistä. Puhukaamme niinkuin rehelliset ihmiset, niinkuin ystävät, ilman verukkeita. Puhelkaamme ja sitten unohtakaamme, mistä oli kysymys. Niinhän?
ASTROV. Niin.
HELENA ANDRRJEVNA. Asia koskee tytärpuoltani Sonjaa. Miellyttääkö hän teitä?
ASTROV. Kyllä, minä kunnioitan häntä.
HELENA ANDREJEVNA. Miellyttääkö hän teitä naisena?
ASTROV (Tuokion kuluttua). Ei.
HELENA ANDREJEVNA. Vielä pari kolme sanaa — ja sitten loppu. Ettekö ole huomannut mitään?
ASTROV. En.