(Molemmat kuulustavat).
ASTROV. Finita!
(Serebrjakov, Voinitski, Maria Vasiljevna kirja kädessä,
Telegin ja Sonja tulevat).
SEREBRJAKOV (Voinitskille). Ken vanhoja esiin kaivaa, siltä silmä puhki. Sen jälkeen mitä on tapahtunut näinä muutamina hetkinä, olen minä elänyt sielussani niin paljon ja miettinyt niin paljon, että luulisin voivani kirjoittaa jälkeentuleville opiksi kokonaisen tutkimuksen siitä, miten on elettävä. Mielelläni suostun anteeksipyyntöösi ja pyydän itsekkin anteeksi. Jää hyvästi!
(Hän ja Voinitski suutelevat toisiansa kolme kertaa).
VOINITSKI. Saat tästä lähtien täsmälleen saman, minkä sait aikaisemmin.
Kaikki jää entiselleen.
(Helena Andrejevna syleilee Sonjaa).
SEREBRJAKOV (Suutelee Maria Vasiljevnan kättä). Marinan…
MARIA VASILJEVNA (Suudellen häntä). Aleksander, otattakaa taas ja lähettäkää minulle valokuvanne. Tiedättehän, miten paljon teistä pidän…
TELEGIN. Jääkää hyvästi, teidän ylhäisyytenne! Älkää unohtako meitä!