ASTROV. Nyt ne läksivät. Professori on kai iloissaan. Häntä ei saisi enää houkutelluksi tänne makealla leivälläkään.
MARINA (Tulee). Nyt ne läksivät.
(Istun nojatuoliin ja neuloo sukkaa).
SONJA (Tulee). Ne läksivät. (Pyyhkii silmiään). Suokoon Jumala onnellista matkaa. (Enolle). No, eno Vanja, ryhdytäänpä nyt johonkin.
VOINITSKI. Työhön, työhön…
SONJA. Siitä on jo kauan, kauan, kun viimeksi istuimme yhdessä tämän pöydän ääressä. (Sytyttää lampun pöydällä). Muste näyttää loppuneen… (Ottaa mustepullon, menee kaapin luokse ja kaataa mustetta). Minulla on ikävä, kun he läksivät.
MARIA VASILJEVNA (Tulee hitaasti sisään). Nyt ne menivät!
(Istuu ja syventyy lukemaan).
SONJA (Istuu pöydän ääreen ja selailee konttorikirjaa). Ensin kirjoitamme tilit, eno Vanja. Meillä on hirveästi laiminlyötyä. Tänään taas lähettivät hakemaan laskua. Kirjoita. Kirjoita sinä toinen, minä kirjoitan toisen…
VOINITSKI (Kirjoittaa). "Lasku… herra …lle."