TELEGIN. Teekeittiö on alkanut huomattavasti jäähtyä.
HELENA ANDREJEVNA. Vähät siitä, Ivan Ivanitsh, me juomme kylmänäkin.
TELEGIN. Anteeksi… Nimeni ei ole Ivan Ivanitsh, vaan Ilja Iljitsh… Ilja Iljitsh Telegin eli Vohveli, niinkuin muutamat minua kutsuvat rokonarpisten kasvojeni vuoksi. Minä olin aikoinani Sonjan kummina, ja hänen ylhäisyytensä, teidän puolisonne, tuntee minut hyvin. Minä asun nyt teidän naapurinanne, tällä tilalla… Jos sallitte minun huomauttaa, niin minä tavallaan syön joka päivä teidän pöydässänne.
SONJA. Ilja Iljitsh on apulaisemme, oikea kätemme (Hellästi). Antakaa, kummi, niin kaadan teille lisää teetä.
MARIA VASILJEVNA. Ah!
SONJA. Mikä on, teillä mummo kulta?
MARIA VASILJEVNA. Unohdin sanoa Aleksanderille… muistini on jo tulla huon… että sain tänään kirjeen Paul Aleksejevitshilta Harkovista… Hän lähetti uuden kirjasensa…
ASTROV. Onko se hauska?
MARIA VASILJEVNA. Hauska kyllä, vaan niin kummallinen. Hän kumoaa sen, mitä seitsemän vuotta sitten itse puolusti. Se on kauheata!
VOINITSKI. Ei ollenkaan kauheata. Ottakaa teetä, maman.