— Ei ensinkään… Ulkomuotonne on tuollainen … kasvonne pyöreät, sievät ja muutenkin…
Naittaja joutui hämille, samoin kuin Stytshkin, joka istui hänen viereensä.
— Te olette vielä sangen miellyttävä, — sanoi junailija. — Jos satutte saamaan säntillisen, säädyllisen ja säästäväisen miehen, jolla on jotakuinkin hyvä palkka, niin te voitte lisäansioillanne hyvinkin miellyttää häntä ja elää täydessä sovussa…
— Herranen aika, mitä te puhutte, Nikolai Nikolaitsh…
— Mitä? En minä mitään…
Seurasi vaitiolo. Sitten alkoi Stytshkin niistää nenäänsä.
Naittaja-akka punastui ja katsellen kainosti vierustoveriinsa, kysyi:
— Entä paljonko te ansaitsette, Nikolai Nikolaitsh?
— Minäkö? Seitsemänkymmentäviisi ruplaa, paitsi lisäpalkkioita. Sen lisäksi on meillä vielä tuloja steariinikynttilöistä ja jäniksistä.
— Käytte siis myöskin metsästämässä?
— Ei. Me kutsumme jäniksiksi niitä matkustajia, jotka kulkevat ilman pilettiä.