— Kapakassa ovat ihmiset toki armeliaampia — rykii matkustaja. — Ota nyt ja koeta nukahtaa uudestaan! Vaan kummallisinta on se, että olen matkustellut ulkomaat ristiinrastiin, vaan ei kukaan ole tullut lippua kyselemään, mutta täällä muuna työnään ihan kuin lempo käsipuolista kulettelisi.
— No, matkustakaa sitte ulkomaille, kun siellä on niin hyvä olla.
— Hyi, häpeä, herraseni! Eikö se jo riitä, että täällä tapetaan matkustajat häkään, huonoon ilmaan ja vetoon, vaan tahdotaanko, hiisi vieköön, vielä viimeistää muodollisuuksilla. Lippu muka pitää näyttää! Sepä vasta on intoa! Jos vielä se pitäisi näyttää tarkastuksen vuoksi, niin tekisihän sen, vaan kun puoli junaa kulkee lipuitta!
— Kuulkaapas, herra! — sävähtää Podtjagin. — Ellette te lakkaa kiljumasta ja häiritsemästä yleisöä, niin olen minä pakotettu poistamaan teidät junasta ensi asemalla ja teettämään pöytäkirjan tästä tapauksesta.
— Hävytöntä! — kuuluu yleisöstä. — Antakaa sairaan olla rauhassa!
Säälikää toki!
— Itsehän he riitelevät, — arastelee Podtjagin. — Olkoon, en tahdo lippua. Olipa miten hyvänsä, mutta tiedättehän te itsekin, että virkani vaatii sitä… Ellei virka vaatisi, niin olisi toinen juttu… Saatte kysyä vaikka asemapäälliköltä ja kysykää keneltä tahansa…
Podtjagin kohauttaa olkapäitään ja poistuu sairaan luota. Alussa hän tuntee itsensä loukkaantuneeksi, mutta kulettuaan parin kolmen vaunun läpi alkaa hän tuntea ylikonduktöörin rinnassaan levottomuuden oireita, jotka ovat omantunnon soimauksen sukua.
"Eihän sitä sairasta olisi tosiaankaan tarvinnut herättää", — ajattelee hän. — "Mutta ei se minun syyni ole… Luulevat, että minä yltäkylläisyydestä ja muun työn puutteesta puuhailen, vaan eivät näe, että virkavelvollisuus vaatii sitä. Elleivät usko, niin tuon heille asemapäällikön."
Asema. Juna seisoo viisi minuuttia. Vähää ennen kolmatta soittoa saapuu mainittuun toisen luokan vaunuun Podtjagin. Hänen jälestään tulee punalakkinen asemapäällikkö.
— Se oli tämä herra, — alkaa Podtjagin. — He sanoivat, ettei minulla ole täyttä oikeutta pyytää heiltä lippua ja… ja loukkautuvat. Pyydän teitä, herra asemapäällikkö, selittämään heille, vaadinko minä lippua viran puolesta tai turhanpäiten. Herra, — sanoo Podtjagin laihalle matkustajalle. — Herra hoi! Kysykää nyt asemapäälliköltä, ellette minua usko.