— Jos sinua ei miellytä vaatimattomat omat tuttavasi, — virkkoi Sonja katsoen minuun rukoilevin silmin, — niin eivät ne ole mieleesi minunkaan tuttavani… Minua hävettää ja vaikea on sanoa… Rakkaani… paroonitar Schöppling alkaa sulle heti kertoa, että äiti on palvellut hänen taloudenhoitajattarenaan, että me äidin kanssa olemme kiittämättömiä, kun emme muista hänen entisiä hyviätöitään nyt, kun hän on köyhtynyt… Mutta älä usko häntä! Se on sulaa hävyttömyyttä ja valhetta… Vannon, että joka pyhäksi lähetämme hänelle pään sokeria ja naulan teetä!
— Sinä lasket leikkiä, Sonja! — ihmettelin minä tuntien, miten jäykkyys jäsenistäni alkoi sulaa ja ruumiini läpi virtasi virkistävä kepeys. — Paroonittarille pää sokeria ja naula teetä!
— Ja kun saat nähdä kenraalin rouva Sherebtshikowin, niin älä veikkonen hänelle naura! Hän on onneton raukka! Kun hän myötäänsä itkee ja valittaa, niin on se siksi, että kreivi Dersai-Tshertowshtshinow on nylkenyt hänet putipuhtaaksi. Tietysti alkaa hän pyytää sinulta lainaa, mutta älä anna, jos olet mies…
— Vaimoni, enkelini! Sinä olet surprisi! — huudahdin syleillen vaimoani. — Hympympyläni, rakkaani! Sano vaikka, että paroonittaresi Schöppling (kahdella "p":llä) juoksee kadulla avojaloin ja minä riemastun vielä enemmän! Kätesi!
Ja minun kävi sääliksi, että kieltäydyin sedällä syömästä. Mutta samassa muistui mieleeni, että Plewkowilla saa vielä syödä.
— Anna mennä Plewkowille! — kiljasin täyttä kurkkua kyytimiehelle.
El KELPAA.
— — — erityis-opistojen kurssin suorittaneet henkilöt istuvat toimettomina tai ovat ammatissa, jolla ei ole mitään yhteyttä heidän erityisalansa kanssa ja näin muodoin ilmenee meillä korkeampi teknillinen sivistys mitään tuottamattomana…
(Eräästä pääkirjotuksesta).
— Täällä, armollinen herra, juoksee kahdesti päivässä muuan Maslow teitä kysymässä, — puheli kamaripalvelija Iwan ajaen herransa Bukinin partaa. — Kävi tänäänkin ja kertoi pyrkivänsä tilanhaltijaksi. Lupasi tulla yhden aikaan uudelleen… Soma mies.