— Mitenkä niin?
— Eteisessä istuessaan ei muuta kuin turajaa. En minä, sanoo, ole mikään lakeija enkä muu puheillepyrkijä, että tässä tuntimääriä eteisessä istutetaan. Minä, sanoo, olen sivistynyt mies… Vaikka sinun herrasi, sanoo, on kenraali, niin uskallanpa sanoa, että on epäkohteliasta näännyttää ihmisiä eteisessä…
— Hän on aivan oikeassa! — virkkoi Bukin. — Kyllä sinä, veikkonen, olet toisinaan tollo! Nähdessäsi että henkilö on parempaa väkeä ja siisti kaikin puolin, olisi sinun pitänyt pyytää hänet sisään… vaikka omaan huoneeseesi.
— Mokomakin elävä! — ihmetteli Iwan — Kannattaa sen pysyä eteisessä vielä, joka ei ole kenraalin virkaa pyytämässä. Näkyy ne istuvan paljon pönäkämmätkin eivätkä ole milläänkään… Jos kerran on tilanhaltija ja herransa palvelija, niin sitä pitää olla se eikä joutavia reistailemaan ja herrassäätyyn pyrkimään… Oikein saliin pyrki mokomakin pallinaama tunkio… on niitä, teidän armonne, nykyisin paljo noita naurettavia ihmisiä!
— Jos se Maslow vielä tänään ilmestyy, niin käske sisään.
Täsmälleen yhden aikaan saapui Maslow. Iwan vei hänet kabinettiin.
— Kreivikö on teidät lähettänyt luokseni? — kysyi Bukin. — Hyvin hauskaa tutustua. Istukaa. Kas tähän käykää, nuori herra, tässä on pehmeämpi… Te olitte jo kuulemma käyneet täällä… anteeksi, minä olen alinomaa joko virkalomalla tai toimessa. Tupakka, herraseni… Niin, todellakin olen tilanhoitajan tarpeessa… Edellisen kanssa tuli pientä kiistaa… Oletteko ennen olleet jossain tilanhoitajana?
— Kyllä, Kirschmacherilla olin minä vuoden nuorempana hoitajana… Mutta kun tila myytiin huutokaupalla, niin oli minunkin pakko lähteä… Kokemusta ei minulla tietysti paljoa ole, mutta olen suorittanut oppikurssin Petroskin maatalousopistossa, jossa pääaineena oli agronomia… Toivon, että tietoni jossain määrin korvaavat kokemuksen puutteen…
— Mitäs niillä tiedoilla tekeekään? Valvoa töitä pelloilla ja metsissä, myydä viljaa, tehdä tili kerta vuoteen… ei siinä mitään tietoja tarvita! On tarpeen vain avoimet silmät, terävät hampaat ja luja ääni… Eihän ne tiedot muuten häiriöksi ole, — huokasi Bukin. — No niin, maatilani on Orlowin läänissä. Kaikki tarpeelliset tiedot saatte te näistä kertomuksista ja suunnitelmista, itse en näet koskaan ole ollut tilalla, en puuttunut asioihin ettekä te saa minulta muuta selvää, kuin että maa siellä on mustaa ja metsä vihreää. Ehdot luultavasti jäävät entiselleen, s.o. tuhat ruplaa palkkaa, huoneusto, ruoka, ajopelit ja täydellinen toimintavapaus.
"Oikukas mies!" — ajatteli Maslow.