TOINEN KOHTAUS.
Lomonen (yksin).
LOMONEN. Kylmä… Minä vapisen aivan kuin olisi tutkinto tulossa. Mutta pääasia on: tehdä luja päätös. Jos tuumailee kauan, horjuu epävarmana sinne tänne, puhuu paljon ja odottaa ihannetta tai todellista rakkautta, niin sillä tavoin ei tule naimisesta mitään. Brrr!… Kylmä! Naima neiti on mainio emäntä, sivistynyt, eikä hullumman näkönenkään… no, mitäs muulla väliä? Kas, kuinka mielenliikutuksesta minun korvissani alkaa soida. (Juo vettä). Olla naimatta ei enää käy päinsä… Ensiksi, olen jo kolmekymmentä viisi vuotias, ikä, joka, niin sanoakseni, on arveluttava. Toiseksi, minä olen säännöllisen, johdonmukaisen elämän tarpeessa… Minulla on sydänvika, kova sydämentykytys, olen sitäpaitsi herkkätuntoinen ja melkein aina hyvin liikutettu… Nytkin minun huuleni väräjävät ja oikeassa silmälautasessa joku aivan hieno verisuoni hermostuttavasti hyppelee… Mutta kaikkein kauheinta — se on uni. Tuskin olen mennyt vuoteeseen ja juuri alkanut nukahtaa, kun vasemmassa kyljessä jokin yht'äkkiä rapsahtaa ja olkapäässä ja pääkopassa alkaa takoa… Minä hyppään ylös kuin mieletön, kävelen sitten jonkun aikaa edes ja takaisin, kunnes taas menen maata. Olen juuri nukahtaa, kun kyljessä taas rapsahtaa. Ja sillä tavoin saattaa kaksikymmentä kertaa…
KOLMAS KOHTAUS.
Naima Piippurinen ja Lomonen.
NAIMA (Tulee sivulta). No, kas vaan! Tekö täällä olettekin ja isäni sanoi: menehän sinne, kauppias tuli tavaroita hakemaan. Hyvää päivää, herra Lomonen!
LOMONEN. Päivää, kunnioitettava neiti Naima!
NAIMA. Suokaa anteeksi, että minulla on esiliina yllä ja että muutenkin
olen näin kotoisessa komennossa… Me perkaamme herneitä kuivattaviksi.
Mutta miksi ette ole pitkään aikaan käyneet meillä? Istukaa!…
(Istuvat). Tahdotteko syödä vähän aamiaista?
LOMONEN. Ei kiitoksia, minä olen jo syönyt.
NAIMA. Pankaa tupakaksi… Täällä olisi tulitikkuja… Nyt on ihana ilma, vaan eilen oli sellainen sade, etteivät työmiehet koko päivänä tehneet mitään. Montako lapoota heiniä olette koonneet? Ajätelkaas, kun minä niin ahnehdin, että niitätin koko niityn, vaan nyt pelkään heinien mätänevän. Parempi olisi ollut vielä odottaa jonkun aikaa. Mutta mitä tämä on? Tehän olette frakissa, kuten näyttää! Suuri uutinen! Pitoihinko olette matkalla, vai? Mutta te olette tullut kauniimmaksi… Todellakin, miksi olette noin keikarimainen?