LOMONEN. Mutta minä annan heille selkään!
NAIMA. Sitä ette uskalla!
LOMONEN (Tavottaa sydäntään). Härkähaka on minun! Ymmärrättekö? Minun!
NAIMA. Älkää huutako, olkaa hyvä! Kotonanne voitte huutaa ja sähistä kiukusta, mutta täällä pyydän pysymään alallanne!
LOMONEN. Ellei, armollinen neiti, minulla olisi tätä kauheata, tuskallista sydämen tykytystä, elleivät verisuonet jyskyttäisi ohimoillani, niin minä puhuisin kanssanne toisin! (Huutaa). Härkahaka on minun!
NAIMA. Meidän!
LOMONEN. Minun!
NAIMA. Meidän!
LOMONEN. Minun!