— No sitten palaan huomenna takaisin, hyvä Makar. Huomenna kai leikkaat loputkin.
— Hyvä on.
— Rauhoitu nyt vain. Tulen sitten huomenna varhain aamulla.
Toinen puoli Erast Ivanitshin päätä on leikattu puti puhtaaksi, niin että hän on kuin pakkotyöläinen. Onhan kiusallista jäädä sellaiseksi, mutta minkä sille mahtaa. Hän käärii päänsä ja kaulansa shaaliin ja lähtee parturituvasta.
Jäätyään yksin Makar Kusmitsh istuutuu ja itkeä tillittää hiljaa.
Jo varhain seuraavan päivän aamulla tulee Erast Ivanitsh takaisin.
— Mitä haluatte? kysyy Makar Kusmitsh häneltä kylmästi.
— Leikkaahan, hyvä Makar, pääni valmiiksi. Puoli päätä jäi vielä kesken.
— Olkaa hyvä ja maksakaa ensin. Ilmaiseksi en leikkaa.
Sanaakaan sanomatta Erast Ivanitsh lähtee matkoihinsa. Vielä tänäkin päivänä on hänen tukkansa toisella puolella päätä pitkää, toisella lyhyttä. Tukan leikkuuta maksua vastaan hän pitää ylellisyytenä ja siksipä hän yhä odottaa, että leikattu puoli päätä kasvaisi toisen tasalle. Siinä asussa hän tyttärensä häissäkin huvitteli.