Grjabov heitti nutun ja liivin yltään ja istuutui hiekalle vetämään saappaita jalastaan.
— Kuulehan, Ivan Kusmitsh, virkkoi esimies nauraa hohottaen kämmeneensä. Tämä on, hyvä ystäväni, peräti naurettavaa, tämä on ihan pilantekoa!
— Kuka käski hänen olla ymmärtämättä? Se on heille opiksi, senkin muukalaiset!
Grjabov veti jalastaan saappaat, housut, riisui alusvaatteet yltään ja oli Aatamin puvussa. Otsov piteli vatsaansa; hän punastui sekä naurusta että hämistä. Englannitar liikutteli kulmakarvojaan ja räpäytteli silmiään… Hänen huulillaan oli ylpeä, ylenkatseellinen hymy.
— Pitää jäähdytellä, sanoi Grjabov läimäytellen lanteitaan. Sanoppas,
Feodor Andreitsh, miksi minun rintaani joka kesä ilmaantuu rohtumaa?
— Mene toki heti veteen tai peitä itsesi jollakin! Nauta!
— Hävetköön nyt kerran, mokomakin… sanoi Grjabov ja tehtyään ristinmerkin painui veteen. Prr… kylmää on vesi.. Katsohan kuinka liikuttelee kulmakarvojaan! Eipäs mene vain pois… Hän seisoo joukon yläpuolella! He-he-he!… Ei pidä meitä edes ihmisinä!
Astuttuaan polvia myöten veteen ja ojennettuaan kookkaan vartalonsa hän räpäytteli merkitsevästi silmää ja virkkoi:
— Nyt hän ei olekaan kotonaan Englannissa!
Missi muutti kylmäverisesti toisen madon koukkuun, haukotteli ja viskasi siiman veteen. Otsov kääntyi poispäin. Grjabov kasti itsensä, irroitti koukun ja kömpi ylös vedestä hampaiden lyödessä loukkua. Kahden minuutin kuluttua hän istui jo pukeutuneena rantahiekalla ja onki taas kärsivällisesti.