"Oma asianne… Jääkää hyvästi!… Kuka, piru vieköön, nykii minua hihasta?"
Paroonin luo oli keräytynyt joukko näyttelijättären ihailijoita. Nämä olivat kovasti kiihdyksissään paroonin julkeudesta. He vaativat paroonia poistumaan ovelta. Näyttelijättären sulhanen, joka oli joukossa, nykäisi häntä hihasta.
"Suvaitkaa poistua ovelta!" huusivat ihailijat.
"Mitäpä, ellen poistuisikaan?" kysyi parooni ja takoi ovea, ei enää sormellaan vaan nyrkillään.
"Te, mademoiselle, luultavasti haluatte, että nämä herrat täällä häpäisevät minut!" sanoi hän oven läpi näyttelijättärelle. "Avatkaa ovi. Puolentoista minuutin päästä matkustan… Nyt heti tahi ei koskaan! Minun, parooni von Saynitzin, tapanani on tehdä kaikki heti tahi ei koskaan. Haluatteko puhua parooni Saynitzin kanssa, jolla on teille asiaa?"
Näyttelijätär nähtävästi alkoi horjua.
"Mitä te haluatte?" kysyi hän.
"Äh, hitto soikoon! Mitä minä voisin haluta?! Minulla ei ole aikaa keskustella. Lasken kolmeen: ellette avaa ovea, kun sanon 'kolme', niin minä lähden, ettekä näe minua enää koskaan… Paljonpa teillä muuten onkin ihailijoita! Sen huomaan monista nykimisistä selässäni ja sivuillani… No niin, minä alotan … yksi … kaksi… No … no…"
Huoneessa oven takana, kuului keveitä askelia.
"Kolme!" laski parooni.