"Millä te nykyään elätte?" kysyi hän kesken kaiken.
"Milläkö? Hm… Tiedättehän sen… Goldaugenit eivät ole kerjäläisiä…"
"Te siis syötte ja juotte kreivin omaisuutta?"
"En ymmärrä, mitä noilla kysymyksillänne tarkoitatte!"
"Rukoilen teitä, vastatkaa minulle, Thérèse. Kreivinkö kustannuksella elätte?"
"Kreivin tietenkin!"
"Ihmettelen. Te ette voi sietää kreiviä ja olette kuitenkin hänen leivässään… Ha-ha-ha… Mitä? Mitä, piru vie, tästä on sanottava? Minua teidän viisaanne pitävät veijarina; mikähän mielipide heillä on teistä? Ha-ha-ha!"
Kreivittären kasvot synkistyivät.
"Älkää juoko enää, parooni", sanoi hän ankarasti. "Te juovutte ja alatte puhua hävyttömyyksiä. Kyllähän te tiedätte, että eräät asianhaarat pakottavat minut vielä asumaan Goldaugenin luona."
"Mitkä asianhaarat? Pahojen kielten pelko! Vanha virsi! Mutta sanokaahan, kreivitär, olkaa niin ystävällinen, paljonko kreivi sitoutuu antamaan teille vuosittain eron jälkeen?"