"Ei mitään…"
"Miksi ette puhu totta. Älkäähän nyt suuttuko… Kaikessa ystävyydessähän minä… Älkää tempoko piiskaanne. Eihän se ole syyllinen. Ah!"
Parooni löi otsaansa ja kohottautui.
"Sallikaahan… Kuinka en tullut ennemmin sitä huomanneeksi?"
"Mitä?"
Paroonin silmät saivat eloa. Hänen katseensa siirtyi kreivittären kasvoista piiskaan, piiskasta kasvoihin. Hän liikahti hermostuneesti.
"Kuinka en sitä ennemmin muistanut?" mutisi hän. "Tekö se suvaitsittekin kestitä tuota paksua ukkoa ja minun tulppaanityttöäni?"
Kreivitär kummastui ja kohautti olkapäitään.
"Tulppaani… Paksu ukko… Mitä te höpisette, von Saynitz? Puheenne käyvät käsittämättömiksi. Älkää juoko!"
"Älkääkä te tapelko, armollinen rouva!"