Parooni kalpeni ja löi nyrkillään rintaansa.
"Älkää te tapelko! Piru periköön teidät aristokraattisine tapoinenne!
Kuuletteko?"
Kreivitär ponnahti pystyyn. Hänen silmänsä suurenivat ja salamoivat suuttumuksesta.
"Älkää unohtako, kenelle puhutte, parooni!" sanoi hän. "Ettekö suvaitse kutsua piruanne takaisin? En ymmärrä teitä!"
"En suvaitse! Hiiteen! Etteköhän vielä aikone kieltää halpamaista tekoanne?"
Kreivittären silmät suurenivat vieläkin enemmän. Hän ei käsittänyt mitään.
"Mitä tekoa? Minkä minä kieltäisin? En ymmärrä teitä, parooni!"
"Kuka kreivi Goldaugenin pihalla löi juuri tuolla samalla piiskalla vanhaa viuluniekkaa kasvoihin? Kuka kaatoi hänet tuon saman hevosen jalkoihin? Minulle sanottiin kreivitär Goldaugenin sen tehneen, eikä ole muuta kuin yksi kreivitär Goldaugen."
Kreivittären kasvoille levisi puna, räikeä kuin tulipalon kajastus.
Alkaen ohimoilta se peitti hänen kasvonsa pitsikaulukseen saakka.
Kreivitär hämmentyi kauheasti. Hän rykäisi.
"En ymmärrä teitä", mutisi hän. "Ketä viuluniekkaa? Mitä te … lavertelette? Tulkaa järkiinne, parooni!"