"Vahinko, etten osaa kuvata luontoa", — ajatteli Vasiljev. —
"Kuvaamalla Tshernigovin luontoa voisi saada hänet kai liikutetuksi.
Tietenkin hän rakastaa syntymäseutuaan."
— Onko teidän täällä ikävä? — kysyi Vasiljev.
— Ikävä… tietysti.
— Miksette lähde täältä, jos teillä kerran on ikävä?
— Minne minä menisin? Kerjäämäänkö vai?
— Onhan helpompi kerjätä kuin elää täällä.
— Mistä te sen tiedätte? Oletteko kerjännyt?
— Olen kyllä, kun ei ollut varoja opintojen jatkamiseen. Mutta vaikka en olisi kerjännytkään, on asia itsestään selvä. Kerjäläinen on joka tapauksessa vapaa ihminen, mutta te olette orja.
Tyttö oikaisihe ja katsoi unisin silmin lakeijaa, joka kantoi tarjottimella laseja ja soodavettä.
— Tilatkaa portteria, — sanoi hän ja haukotteli jälleen.