Seurauksena oli, että hän sanoi "amen", ennenkuin lukkari oli ehtinyt puolitiehen ja unilukkari pääsnyt alkuunkan.
Vaan sittekuin kunnallinen vaivaishoito tuli laiksi, niin ei enää jälkihaavilla ollut pakko koota siihen tarkoitukseen. Ja kun lipolla kulkeminen siirrettiin evankeliumi virren ajaksi, kävivät sekä lukkari että unilukkari samaan tarkoitukseen. Toinen kävi miesten puolella ja toinen vaimoin puolella.
Kun juhlamenot alttarilla oli päätetty ja uskontunnustus luettu, veisattiin vielä muutama virren värsy, jonka aikana provasti sai lomaa mennä sakaristoon, muuttamaan alttaripukunsa saarna-pukuun.
"No, veli Santalainen," lausui hän nuorelle papille, sitte kuin hän oli valmis lähtemään saarnastuolille, "joko sinä olet mielesi muuttanut messu-puvun suhteen?"
Nuori pappi ajatteli ruotsalaista kuulutusta. Ja koska hän siitä saisi korvausta, jos hänen täytyisikin kasukassa mennä alttarin eteen, niin hän ajatteli, että oli parempi tässä asiassa totella vanhaa provastia, kuin ehkä joutua vielä riitaan korkean konsistoriumin kanssa. Sillä hän arveli, että provasti, joka näytti jäykältä mieheltä, nostaisi kanteen häntä vastaan. Sentähden oli kai paras olla nöyränä. Mutta hän oli niin hidas näissä ajatuksissa, ettei provasti heti saanutkaan vaadittua vastausta.
Sentähden kääntyi provasti unilukkarin puoleen, joka oli sakaristossa virkansa puolesta pappien palveluksessa, ja käski hänen ilmoittamaan kanttorille, että tämä veisaisi sopivan virren värsyn saarnan jälkeen.
"Ei tarvitse", ennätti nyt pastori Santalainen sanoa, "täytyyhän taloon tullessa noudattaa talon tapoja. Ja koska täällä vielä kannetaan kasukkaa, niin pitää kai minunkin siihen taipuman, vaikk'en minä sitä mielelläni tee."
"Mielelläsi taikka et, se ei koske minua. Mutta jos sinä tahdot olla lutherilainen pappi Suomen lutherilaisessa seurakunnassa, niin sinä toimitat alttaripalveluksen siinä asussa, joka täällä on yhtä vanha kuin sanottu oppikin."
"Mutta eihän oppi ja puku ole yhtä," rohkeni hra Santalainen vielä muistuttaa.
"Tässä ei ole enää aikaa kiistelemiseen", virkkoi provasti, taas kiivastuneena. "Te, unilukkari, pidätte huolta, että värsy saarnatoimen jälkeen veisataan, jollei pastori lähde kasukassa alttarille tavallisella ajalla."