"Kuulkaa, Severin, oletteko te kansan-mielinen?" kysyi yksi tytöistä.
"Olen, ja hyvä olenkin."
"Emmekö me, tytöt, kelpaisi kansanmielisiksi?"
"Ette suinkaan, enempää kuin kaartilaisiksi."
"Mutta sanoihan pappi: kunnioitettavat kansalaiset, miehet ja naiset."
"Sanoiko hän niin? No, sitte minä olen erehtynyt. Minä luulin kansallisuuden tarkoittavan jotain yhdistystä, jotain kuntaa, esim. vapaehtoista palosammutuskuntaa."
"No jospa tarkoittaisikin, kyllähän me sammuttaa osaisimme."
"Sytyttää te vielä paremmin osaatte, ja sentähden ei teitä lasketa koko kuntaan. Enkä minä, jos minulla olisi jotain sanomista kansallisuudessa, suinkaan laskisi teitä siihenkään. Te sytyttäisitte koko kansallisuuden."
"Kuinka te olette paha!"
"Eläköön!" huudettiin yhdeltä puolen, siitä, missä opettaja Hympyräinen seisoi.