Pappi oli lopettanut puheensa ja astui alas lavalta.
Hympyräinen viittasi kädellänsä ja laulajat hänen ympärillänsä alkoivat neli-äänisesti "Maamme"-laulun.
"Laulu on hyvä ja soi kauniilta, mutta ei sovellu tähän tilaisuuteen", sanoi Severin Marille.
"Miksei?"
"Sitä ei ole aivottu säestämään tuonkaltaisia puheita."
"Minun täytyy tunnustaa, ettei minulla ole siitä puheesta juuri mitään selkoa; me tulimme tänne sen loppupuolella ja sitäkään vähää en saanut kuulla pakinoimiselta."
"Vahinko ei ollut suuri. Minä osaan sen ulkoa, niin usein olen sen kuullut. Ja jos tahdot, niin kerron sen sinulle sanasta sanaan." —
Pastori Santalainen oli nähnyt Marin, siinä kun hän seisoi puhuja-lavalla. Hän oli nähnyt hänen jo kirkossa aamupäivällä. Ja hän arveli Marin olevan jonkun rusthollarin tyttären.
Puheensa päätettyä kysyi hän opettaja Hympyräiseltä, kuka Mari oli. Mutta Hympyräinen, joka jokseenkin tunsi kaikki rusthollarin tyttäret pitäjässä, ei tuntenut Maria. Hän luuli hänen olevan jonkun ulkopitäjäläisen.
Severin oli heille niinikään outo, hän kun oli ollut poissa kotoa jo ennen kuin Hympyräinenkään tuli pitäjään.