"Mutta ette kuitenkaan käsitä, mikä hengellisyys on."
"Tunnustan etten käsitä, ennenkuin selitätte."
"Hengellisyys — taikka oikeimmin tässä käsityksessä henkisyys — on se että kunnioitamme suuria miehiämme. Te kuulitte kai minun äsköisen puheeni ja keitä minä mainitsin?"
"Kuulin niin. Antavatko he kansalle leipää?"
"Leipää, taas leipää!" lausui pappi vähän äreästi.
Tässä tuli unilukkarikin seuraan. Hän oli vanha tuttu sekä Severin että Marin kanssa. Hän lausui tervetulon edelliselle, jota hän ei vielä ollut tavannunna hänen kotiin tultuaan.
Unilukkari oli kuullut papin puheen kokountuneelle väelle. Hän kummasteli sitä puhetta, niinkuin hän oli kummastellut papin käytöstä aamupäivällä kirkossa.
Ja että pappi nyt viimeksi käytti raamatun lauseita sanan vaihdossaan
Severin kanssa, se unilukkaria vielä enemmän kummastutti.
Nekö nyky ajan miehet, joita kohtaan pappi kehoitti kiitollisuuteen, olivat tuoneet sen hengellisen elämän, jota raamatussa tarkoitetaan?
Mutta jos unilukkari oli tottunut puhumaan, niin hän oli myöskin tottunut olemaan vaiti. Hän ei tahtonut ruveta kinaamaan papin kanssa, vaan päätti malttaa mielensä.