"Sinä sanot sen, Mari. Mutta jos isäni tahto vaatisi minulta sitäkin, joka loukkaisi arimpia tunteitani?"
"Sitä en minä ymmärrä."
"Se onkin pitkä juttu, vaikka sen saattaisi sanoa muutamalla sanalla.
Se on vanha juttu, vaikka se joka päivä on uusi."
Severin oli hetken ääneti. Sitte hän lausui: "Sinä tiedät, Mari, kuinka meidän rahakasten talonpoikain tapa on naittaa poikansa ja tyttärensä ainoastaan rahakkaille. Ja jota rahakkaampia ollaan, sitä tarkemmin siitä tavasta pidetään."
"Mutta eihän se väärin ole: vertaiset etsivät vertaisiansa", sanoi
Mari.
"Eikö vertaisuutta muussa ole kuin talojen ja rahakukkarojen yhtäläisyydessä?"
"Onpa kyllä. Mutta ei se näy ulkoa."
"Niin siinäpä se on; katsotaan vain mitä ulkoa näkyy. Mutta ethän sinä niin ajattele, Mari?"
"En tosin. Vaan mitäpä minun ajatukseni auttavat. Sinun kohtalosi on toinen kuin minun."
"Minä olen rikas, niinkö Mari?"