"Oikein arvattu!"
"Ja toisen puolen luonnostasi?"
"Olen perinyt äidiltäni."
"Lempeän ja rakastavaisen."
Tyttö irroitti kätensä nuorukaisen kädestä ja lausui:
"Olisi ehkä ollut parempi, jos olisit perinyt isältäsi koko hänen luontonsa taikka äidiltäsi koko hänen."
"Minun mielestäni on parempi niinkuin on. Vaan nyt ei ole aikaa sitä selittää. Sillä kuule, Mari, mitä minä kerrassani sanon: Minun isäni tahtoo naittaa minua rikkaalle; se on tapa."
"Ja tapaa ei saa rikkoa."
"Missä laissa se on kirjoitettu? Minä en taivu siihen tapaan. Isältäni peritty luonto on sitä vastaan. Minä tahdon itse vallita siinä asiassa."
"Ja rikkoa isäsi mielen. Sitä et saa tehdä, Severin."