"Selitäpäs, Mari; minä en sitä ymmärrä."
"Luulinpa sen jo alussa selittäneeni. Me tytöt itkemme pois itkut ehtoolla, niin heräämme aamulla iloisina."
"Vaan ettehän ilman syytä itke?"
"Syystä tai ilman syytä, on vaikea sanoa; sillä me olemme heikkoja olennoita, senhän tiedätte."
Samassa tuli emäntäkin ulos.
"Mitä," kysyi hän naurahtaen, "tehdäänkö täällä salaliittoa valtiota vastaan?"
"Ei", vastasi isäntä, "täällä tehdään poutaa. Mari on luvannut meille poudan täksi päivää. Hän itki eilen."
"Sitä en minä nähnyt, vaikka me koko eilisen päivän seurustelimme yhdessä iltaan asti ja vielä yönkin."
"Tytöt osaavat vuodattaa kyyneleitä niin salaa, ettei kukaan niitä näekään."
Tällä aikaa oli työ- ja talkoo-väkeä alkanut kokoontua taloon, varustettuina välkkyvillä sirpeillä. He olivat kaikki puettuina puhtaisin vaatteisin, niinkuin paikkakunnalla tapa oli. Se oli sitäkin helpompi, koska edellisenä päivänä oli ollut pyhä. Heillä oli ehtoosta valmiina pyhä-vaatteet.