Tarjoa Suomen talonpojalle teevettä, niin hän oudoksuu ja halveksii sitä.
Mutta tarjoa hänelle kahvia, niin hän sitä onnekseen särpää. Sillä hän tuntee sen maun jo lapsuudesta, vaikka se olisikin pelkkää sikuria.
Kahvin tarjoaminen kävi nopeasti Siuron rusthollissa talkoo-aamuna.
Sillä kaikki siihen tarvittavat valmistukset olivat iltasella tehdyt.
Ja kun emäntä ja Mari tulivat väen tupaan, oli siellä suuret kahvipannut kiehumassa. Sen olivat palkkatytöt emännän määräyksestä toimittaneet. Ainoastaan "saku" oli sekaan pantava. Ja sen teki emäntä. Ja Mari oli hänen apunansa muissa tähän asiaan kuuluvissa toimissa, niin että väelle tarjottava aine oli pian valmista.
Talkoo väkeä käskettiin sisälle, sen mukaan kuin niitä taloon kokoontui. Tusinoittain kahvituoppeja oli rivissä pöydällä, ja siitä sai kukin osansa sitä myöden kuin heitä tuli. Ne, jotka olivat saaneet, ottivat sirppinsä ja läksivät elo-vainiolle.
Isäntä sallei heidän mennä, mutta kielsi ryhtymästä työhön, ennenkuin hän itse saapuu paikalle.
Hän tahtoi rauhassa nauttia aamukahvinsa ja tuumaili että väkeä karttuisi tarpeeksi päivän mittaan, kaatamaan iltaan koko elon.
Sillaikaa oli sumu rauennut ja kirkas aamu-aurinko alkoi loistaa.
Isäntä meni pellollensa. Siellä oli väki koossa. Toiset istuivat pyörtänöllä, toiset seisoivat valmiina työhön.
Se oli nyt enimmästään semmoista väkeä, joka palkan himosta taikka talkoon halusta taikka pakosta oli kokoontunut tähän. Sillä Siuron maalla asui joukko mökkiläisiä, jotka asunto-paikastansa maksoivat veroa sillä, että he kiireinä aikoina suvella tekivät päivä-töitä ja perunan otolle toivat vielä lapsensakin.