Samaa ajatteli Mari. Mutta hän ei siitä asiasta lausunut mitään. Emäntä oli tarjonnut hänelle apua, vaan hän oli kieltäynyt ottamasta.
Molemmat olivat nuoret ja voimakkaat. Uhkamielisesti olivat he kumpikin lähteneet takkaansa tuomaan.
Severinin täytyi vaikeroita. Mari ei vaikeroinnut.
Se eroitus nähdään joskus miesten ja naisten välillä. Siinä kun mieheltä pääsee valitus-huuto ei nainen tavallisesti lausu sanaakan.
He saapuivat onnellisesti elovainiolle, Severin nikahtumaisillaan, Mari vähän rusottavampi kuin tavallisesti, mutta ei hengähtäenkään enemmän kuin muulloisin.
Myöntäkäämme kuitenkin, että Severinillä oli raskaampi kannettava.
"Ensimmäiselle, jota minä talkoossa lähestyn," lausui Severin vihoissansa, "juotan minä puolet tästä hinkasta, vaikka se olisi oma isäni."
"Et häntä ainakaan pakolla juottaisi," vastasi tyttö, "ja vapaehtoisesti juo hän juuri sen verran kuin häntä janottaa."
Severinin ja Marin kantamat eivät kuitenkaan olisi riittäneet aamu-eineeksi sille joukolle.
Sentähden tulikin kohta heidän perässänsä palkka tyttöjä, kantaen samanlaisia tuotavia.