Talon koira, Sutki, joka aina seurasi isäntää, mihin tämä vain meni, seurasi häntä nytkin rannalle. Ja kissa, joka mielellään liikkui, missä emäntä liikkui, ei tahtonnut olla huonompi sekään.
Paitsi sitä oli se Sutkin pahin riita kumppani ja harmittavainen kiusan tekiä.
Sillä usein, kun Sutki-parka ei tiennyt aavistaakan pahaa, lensi kissa jostain loukosta vasten sen silmiä ja iski sille oiva korva-puustin.
Mutta kun Sutki tiesi olla varoillansa käänsi se kissan lyötäväksi tuuhean häntänsä.
Ja mirri oli tytyväinen, kun sai sitäkin käpälällänsä vempahuttaa.
Ja nytkin, vaikka isäntä ja emäntä saapuivat rannalle kaikessa hiljaisuudessa, tuli kissa ja koira sinne täydessä tappelussa.
Se tappelu kuitenkin oli pelkkää ystävyyttä, vaikka Sutki välin ärjyi kissan kovissa kourissa.
Järvellä, vähän matkaa rannalta ui hanhi pari ja koko joukko keltaisia nyrkin kokoisia pikku-hanhia heidän muassansa.
Marin ensimmäinen toimi taloon tullessaan oli ollut tämän hanhiparin hankkiminen samassa kuin hän toi kanoja ja porsaita.
Hän oli siitä mielestä, että sellainen pikku karja myöskin hyödyttää. Ja ne kauran jyvät taikka leivän murenat, jotka niille keväällä suodaan, tuottavat voittoa syksyllä. Kesällä ne tuskin mitään pyytävät.