"Ne ovat viekkaita veitikoita, nuot lahnat. Ne jäivät kyllä apajaan.
Mutta ei ole takaamista, että niistä ainoatakaan saamme."
"Eikö olisi ollut parempi", kysyi Mari, "kun olisi menty apajan sisäpuolelle ja ajettu lahnat suoraa tietä verkkoon?"
"Sillä keinoin kaikkein vähimmin saa," selitti Severin. "Ne puikahtavat verkon paulan alitse ja mistä he menevät. Verkkoon et niitä väkivallalla saa sekauntumaan."
"Eiköhän nuotta olisi paras pyydys."
"Ei. Lahna menee nuotan aidankin alitse. Se paras keino on, kun antaa sen mennä noin vapaehtoisesti verkkoon. Verkossa lienee sille jotain viettelevää. Kun sen aika tulee lähteä lahdesta, ja se tapahtunee noin puoli-yön aikana, niin se näkee edessänsä verkon. Mutta riimusilmukset, jotka ovat avarat, pettävät sen. Ne eivät näyttäne sille ensinkään peljättäviltä puoli yön hämärässä.
"Se uskaltaa pistää aluksi päänsä ja vähitellen koko oman itsensä riimun läpitse. Vaan sitte on verkko vastassa. Sen silmukset ovat niinikään pettäväiset. Lahna tuijottaa niihin, ja jota kauvemmin se tuijottaa, sen suuremmiksi leviävät silmukset sen mielestä. Se tullee siitä, että lahnan silmät eivät ole suoraan edessä, vaan pään kummallakin sivulla."
"Pettääpä semmoinen tuijoittaminen usein ihmisenkin silmiä, niin että esineet näkyvät ihan toiselta kuin ne alussa ovat."
"Aivan oikein, eikä siis ole syytä kummastelemiseen, jos lahna-parka pettyy. Kun se on vähän aikaa katsellut noita silmukkeita, jotka sen silmissä ovat tulleet avarammiksi ja siirtyneet kauvemmaksi, ui se hiukan verran eteenpäin. Vaan samassa tuntee se kuonossaan ne langat, jotka se luuli olevan kauvempana. Tästä se säikähtyy ja peräytyy, vaan riimulangat koskettavat sen pyrstöä, josta se vielä enemmän säikähtyy. Nyt se taas ryntää eteenpäin tuimalla vauhdilla ja tunkee kiinni verkkoon. Ja tuskissaan alkaa se vääntää ja kietoa itseänsä verkossa varsin auttamattomiin."
"Mutta sehän on julmaa." sanoi Mari.
"Ei niinkän julmaa kuin koukulla ja ongella kalastaminen. Lahnaa ei verkossa vaivaa mitään kipu. Se ainoastaan kietountuu. Ja saatpa nähdä, kun nostamme verkot, jos niihin on tarttunut lahnoja, kuinka kauniisti ne ovat kapaloittuna, niin että niitä tuskin näkyy."