"Minä en ole häntä juuri kieltänyt enkä käskenyt," vastasi hän lyhyesti.
"Vaan sinun pitäisi kieltämän, luulenma." sanoi unilukkari.
"Pitäisikö hänen minua tottelemankin. Eikö miehellä saa olla omaa tahtoansa?"
"Hänen pitää aina totteleman järjellistä neuvoa."
"Vaan enhän minä tiedä olisiko se neuvo niin järjellinen," sanoi Mari.
"Kaikki ihmisethän nyt puuhaavat kilpa-ajoissa, yksin naisetkin."
"Olkoonpa niiksi, vaan minä puolestani en pidä kilpa-ajoja semmoisesta arvosta."
"Kuinka niin?" kysyi Mari, vaikka hän, niinkuin jo sanoimme, oli salaisesti samasta mielestä kuin unilukkarikin.
"Ensiksi kuluu niihin paljon aikaa," sanoi unilukkari, "niin että ainoastaan joutilaitten käy niihin ryhtyminen. Ja heille se huvi olkoon myönnetty, koska ei heiltä muutakaan hyödyllistä saa odottaa."
"Ja toiseksi?" tutkasi Mari.
"Toiseksi on kilpa-ajoissa viisi, kuusikymmentä ajajaa, joista toiset puolet jo tavallisesti hylätään ensi koetuksessa, niin etteivät pääse kilpailemaankan. He ovat siis tehneet hukka-matkan. Eikä ainoastaan sen, vaan paljon hukkatyötä, harjoitellessaan semmoisia konia, jotka eivät kilpa-juoksuun kelpaa."