"Olkaa nyt meillä päivällisillä. Severin tulee kohta kotiin, arvaten, niin saamme sitte keskustella teidän asiastanne."
"Niin minun asiani koskeekin teitä molempia."
Samassa kuului kulkusten kilinää. Mari vilkasi ulos akkunasta.
"Tuossa Severin nyt tulee. Katsokaapas kuinka uljas hevonen hänellä on."
"On kyllä," myönsi unilukkari.
"Eikä ensinkään rasitettu."
"Eipä tuo siltä näytä."
Severin katsahti ylös reestänsä ja näki Marin akkunassa. Hän nosti lakkiansa ja kumarsi uljaasti. Hän tervehti myöskin unilukkaria, jonka hän näki akkunassa ja tunsi.
"Nyt on kai Orkko juossut monta virstaa nopeammin entistä," sanoi unilukkari, "koska Severin näyttää niin mieltyneeltä."
"Surullinen ei kuin juuri koskaan ole," lausui tähän Mari. "Mutta arvattavasti onkin hevonen kuljettanut yhtä henkeä paremmin kuin kahta."