Erittäin nähdään se koirissa. Jos isäntä on rehellinen, niin on koira samoin. Vaan salapurian koiran isäntään ei ole luottamista.
Severin ei ollut vilpistelevä mies ja sen vuoksi oli hänen hevosensakin kaikkia vilppiä vailla. Ja kun Severin ei myöskään ollut liian tulinen, niin ei ollut pelkäämistä, että hevonenkaan rupeisi radalla hätiköimään ja rikkomaan.
Ensimmäinen ratakerta oli loppumaisillaan. Samassa kolkkasi kello toisteen. Kohta sen jälkeen saapui Severin lähtöpaikalle ja jatkoi matkaansa uudelleen. Orkon silmät välkkyivät siinä kun se lensi katseliain ohitse.
Kauppaneuvos K., joka istui katseliain joukossa, lausui, että jos tuo hevonen on ostettavissa, niin hän sen ostaa.
"Aiotteko tekin kilpa-ajolle?" kysyi joku hänen tuttavistansa.
"En; mutta minä tahtoisin kerran hevosen, jolla olisi hauska ajaa."
"Onhan teillä kyllä hyvät hevoset."
"On niin, mutta ne ovat työhevosia ja kuormahevosia. Minun tekisi jo mieleni saada hevosen omankin rekeni eteen."
Pian oli rata toisteen juostu ja katseliain ohitse menty, ennenkuin kelloa soitettiin. Orkko oli siis toisella ratakerralla melkoisesti parantanut juoksuansa.
Kolmannella kerralla soitettiin kelloa juuri kuin Orkko saapui katseliain kohdalle.