Joku luuli huomaamansa, ettei sen silmät enää välkkyneet niin kirkkaasti. Se oli erittäin naisväen ja neitosien havainto. He ovat enemmän kuin miehet tunteitten vallassa ja langettavat tuomionsa sen jälkeen.
Siis ei pitäisi heidän tuomionsa mukaan hevosta juoksutettaman peräksyttäin kolmea rataa. Kahdessa olisi kylliksi, niinkuin maakylien kilpa-ajoissa on tavallista.
Mutta kun tiedemiehet ovat vakuuttaneet, että hevonen, jos se joltinenkin on, juoksee kolme virstaa siinä kuin kaksikin, niin on se valtion kilpa-ajoissa tullut säännöiksi. Emmekä me pyydä sitä sääntöä muuttaa, koska Orkkokin sen matkan juoksi, hengästymätä tai nikahtumata.
Ja kun se kolmannen kerran lensi katseliain ohitse, huudettiin "eläköön," vaikka "eläköön" on jokseenkin pitkäpiimäinen sana tuon kosmopolitisen hurrahuudon asemasta, joka paljon pikaisemmin sanoo mitä se tarkoittaa.
Sentähden ehti Severin ajaa, kun eläkööntä veisattiin, pois radalta ja oli jo hyvän matkaa kaupunkia kohden ennenkuin viimeinen kadensi tuosta mainiosta kansallishuudosta oli vaiennut.
Hän hillitsi hevoisensa käymään ja kävelytti sitä jonkun puolen tuntia, kunnes se lakkasi höyryämästä, ja vei sen sitte korttieriin, jossa hän tapansa mukaan kuivaili ja pyhkieli sitä.
Saatuansa sen aivan kuivaksi, peitti hän sen loimella, pani apetta sen eteen ja meni kuulustelemaan, kuinka muiden oli käynyt.
Kauppaneuvos K., joka oli uhannut ostaa Severinin hevosen, sai hänen silmiinsä väkijoukossa ja tuli häntä asiasta puhuttelemaan.
Mutta Severin vastasi, niinkuin ennenkin, ettei hän ollut aikonunna sitä myydä.
"Mutta jos myytte", sanoi kauppaneuvos, "niin älkää sitä muille myykö.
Minä maksan sen mitä muutkin tarjoavat."