Mutta se malja oli hänelle vahingoksi, sillä hän unhotti aikomuksensa lähteä heti kotimatkalle.
Hän tuli vielä viivähtäneeksi ja solmisi tuttavuuksia ja ystävyyksiä. Niitä oli ehkä joukossa semmoisiakin, jotka aisa-puolina olivat hylätyt kilpa-ajoista, vaan joita ei täällä yleisissä ravintoloissa käynyt hylkääminen.
Tietämätänsä ja ymmärtämätänsä joutui Severin semmoisten pariin.
* * * * *
Severin heräsi korttierissaan. Se oli jotenkin varhain aamulla. Hän tunsi pistoksen sydämmessään. Jotain kauheata, hirmuista oli tapahtunut. Hän nousi istualleen vuoteellansa.
Pää tuntui raskaalta. Mutta se ei ollut mitään hänen mielensä raskauden suhteen.
"Mari, Mari!" huudahti hän tuskissaan.
Vaan Mari oli hänestä kaukana. Ja hän oli vielä kauempana Marista.
Hän koetti koota muistojansa. Kuinka oli hän unohtanut lähtemästä ajamaan kotiinsa läpi-yön, niinkuin hän oli päättänyt? Se oli se malja, joka oli juotu hevos-ystäväin kunniaksi.
Hän oli saanut uusia tuttavia, joiden nimeä hän ei kuitenkaan tiennyt ja joiden kanssa hän oli lähtenyt kulkemaan.