"Ja toisen ja kolmannen kerran," jatkoi Mari. "Ja kaikki kävi hyvin."
"Kaikki kävi hyvin," vastasi Sevevin.
"Mutta siellä oli kolme, neljä parempaa hevosta kuin Orkko. Ne juoksivat nopeammin — ja voittivat — ja saivat palkinnot."
"Jospa olisivatkin voittaneet ja saaneet palkinnot," huoahti Severin ja nousi istualleen sohvalle."
"No sitte voitti Orkko ja sinä sait palkinnon, niinkö?"
"Niin, Orkko voitti ja minä sain palkinnon."
Ja Severin kertoi kaikki, mitä oli tapahtunut, teeskentelemätä ja kaunistelemata.
Ja kun se oli tehty tunsi hän kohta melkoisen helpoituksen sille hirmuiselle tunnon vaivalle, joka häntä oli painanut.
Mari istui hänen vieressänsä sohvalla. Severin ei koko aikana, kun hän jutteli, rohjennut katsoa Maria kohden; vaan nyt hän vilkasemalla rohkeni.
Marin katsanto oli surullinen, eikä hän alussa lausunut mitään. Vaan hetken aikaa oltuansa ääneti, sanoi hän: