Hän ei muistanut rikkautta eikä köyhyyttä. Hän tunsi itsessänsä äärettömän voiman, jolla hän raataisi maasta onnen ja tulevaisuuden itsellensä ja Marille. Sitä mahdollisuutta, että vastoinkäymiset saattaisivat tulla kukistamaan tätä onnea, ei hän tullut ajatelleeksi.
Vaikka Severinin oli tyhjästä alkaminen, oli hänellä kuitenkin yksi etu, jota ei ole tavallisilla köyhillä.
Hän olisi saanut lainata vaikka koko pitäjän rahat. Ja takaukseen hänen edestään olisi kuka hyvään ollut valmis menemään.
Semmoinen etu ei ole aina todellinen etu, vaikka se joskus saattaa olla hyväkin.
Moni on sen laatuisella kanssa-ihmistensä rajattomalla luottamuksella syösnyt itsensä perikatoon ja ne jotka häneen ovat luottaneet.
Tämä luottamus Severiniin ei tietysti ollut hänen oma ansionsa, vaan hänen isänsä.
Sillä Severin itse oli vielä liian nuori että kukaan olisi tietänyt hänestä päättää sitä taikka tätä.
Senkaltainen isän ansio on juuri syynä siihen, että useimmiten rikkaan ja säästäväisen isän pojasta tulee tuhlaaja.
* * * * *
Oli taas tultu uuteen kesään, vaan ei siihen aikaan, jolloin maanmiehen elovainiot ovat leikattavia niin kuin tätä juttua alottaessamme.